Lihavuuslääkkeet nousevat nyt tihenevään tahtiin otsikoihin. Olemme kuulleet käyttäjäkokemuksia sekä puolesta että vastaan: toisille lääkehoito toimii todella hyvin, toisille ei sitten ollenkaan. Yksi syy tähän on se, että syömisen hallinnan haasteiden taustalta löytyy monenkirjava joukko erilaisia tekijöitä, joista suolistohormonit (mihin nykyinen lääkehoito pääasiassa kohdistuu) on vain yksi osa-alue.
Tiedetään, että lihavuuteen liittyy biologisia muutoksia: kylläisyyshormonien eritys vähenee ja aivojen kyky vastaanottaa viestejä elimistön kylläisyystilasta on puutteellista. Huomionarvoista on, että nämä muutokset eivät pääsääntöisesti korjaannu painon pudotuksen seurauksena. Tämän vuoksi painon pysyvä pudottaminen on monelle hankalaa. Keho ei myöskään mielellään luovu sen saavuttamasta vararavinnosta, sillä ennen muinoin tälle varastolle on ollut todellista käyttöä. Tässä kohtaa lääkitys saattaa todella tulla avuksi, elintapahoidon rinnalla.
Ruoan tuoma mielihyvä korostuu etenkin riippuvuudesta puhuttaessa. Ruoka ei ole enää pelkkä ravinnon lähde, vaan se palvelee paljon suurempaa tarkoitusta: se tuo turvaa ja lohtua sekä helpottaa pahaa oloa.
Moni ruokariippuvuudesta kärsivä kokee ruoan hallitsevan ajatuksia.
Ruoka ja syöminen on ratkaisu vastoinkäymisiin ja hankaliin olotiloihin – samalla tiedostetaan, ettei se todellisuudessa ole vastaus yhtään mihinkään. Riippuvuuteen liittyvä häpeä ja katumus omasta käyttäytymisestä entisestään lisää pahaa oloa, mikä luo haitallisen kierteen.
Mielihyvähakuinen syöminen vaatii työskentelyä mielihalun taustalla vaikuttavien tekijöiden kanssa; mikä on taustalla oleva tarve, jota yritän ruoalla täyttää? Millä muulla tavalla voisin vastata tähän tarpeeseen? Usein kyse saattaa olla myös siitä, että omia tarpeita ei ylipäätään tunnisteta, tai niitä ei pidetä arvossaan. Miellyttämisen tarve ja vaikeus asettaa omia rajoja saattavat olla lapsuudessa omaksuttuja tapoja, joita voi olla vaikea tiedostaa. Juurisyy saattaakin löytyä hyvin kaukaa menneisyydestä ja vaatia korjaantuakseen omien ajatusmallien ja tunteiden pitkäjänteistä työstöä.
Lääkehoidolla on paikkansa ja kohteensa, mutta koko lihavuusongelmaa se ei yksin ratkaise.
Syömisen hallinnan haasteet heijastelevat paljon suurempia ongelmia, jotka vaikuttavat laaja-alaisesti ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Tunnesäätelyn haasteet, lapsuuden haitalliset kokemukset ja traumat eivät yksin hoidu ruokahalua hillitsevällä lääkityksellä. Lääkitys voi auttaa pään sisäiseen ”kohinaan” ja vähentää syödyn ruoan määrää, mutta juurisyitä on työstettävä, jotta ongelmat eivät vain vaihda muotoaan
Viime aikoina lihavuuden lääkehoidosta on kirjoitettu esim. seuraavissa lehtiartikkeleissa:
https://yle.fi/a/74-20116666
https://www.hs.fi/elama/art-2000010729915.html
Ähky-toiminnan näkökulmaan hallitsemattomnasta syömisestä voit tutustua esim. tämän blogikirjoituksemme kautta:
https://ahky.fi/hallitsematon-syominen-ahky-hankkeen-nakokulma-aiheeseen/