Leena kokee olevansa tyypillinen ”jojoilija” – Kokemustarinoita hallitsemattomasta syömisestä

Leenan* paino on noussut ja laskenut vuosikymmenten mittaan isoja määriä. Leena kertoo, että hänen syömisrytminsä on harvoin ollut normaali ja ruokailut ovat menneet on/off-vaihteella. Nyt Ähkyn ryhmään osallistuessaan Leena toivoo löytävänsä apua tilanteeseensa.  (*nimi muutettu)

Hallitsematon syöminen voi ilmetä arkisessa elämässä eri ihmisillä eri tavoin. Yhteistä hallitsemattomasta syömisestä kärsiville on toistuva hallinnan tunteen menetys syömisen yhteydessä sekä vaikeus lopettaa haitallista syömistä kielteisistä seurauksista huolimatta.

Ähky-hankkeessa yksi tavoitteistamme on lisätä hallitsemattoman syömisen tunnettuutta. Tässä postaussarjassa esittelemme tosielämän henkilöiden kokemuksia hallitsemattomasta syömisestä.

”Oletan olevani aika tyypillinen ”jojo”. Olen 66-vuotias ja vuosikymmenten mittaan paino on noussut ja laskenut isoja määriä. Suurin pudotus on ollut kymmeniä kiloja, jonka lihoin takaisin noin vuodessa. Minulla on harvoin ollut normaalia syömisrytmiä, on/off-vaihteella on menty ja mennään edelleen.  Kun on-vaihde on päällä, syön valtavia määriä ”omia herkkujani”: kertaistumalla esimerkiksi litran jäätelöä, paketin tai pari keksejä, kääretorttua, ja lisäksi ison määrän leipää ja juustoa. Taakse jäänyt kesä on pääsääntöisesti ollut tätä mässäilyä, johon ei enää normaalia, oikeata ruokaa mahtunut mihinkään väliin.   

”Joka päivä päätän aamulla, että tämä on uuden, terveellisen ja hyvän elämän ensimmäinen päivä ja viimeistään alkuillasta on hieno ajatus yleensä vesittynyt.” 

Kun syömisvaihde on päällä, olen hermostunut, enkä pysty keskittymään kunnolla, jos tiedän, ettei minulla ole mahdollisuutta jossain kohtaa tankata itseäni lähelle tajuttomuutta. Ja sitten hävettää ja harmittaa. Minulla on todettu syömishäiriö, BED. 

Syön kunnon ruokaa, koska tiedän, että niin pitää tehdä. Jos voisin tehdä kuten itse haluan, söisin vain herkkuja, lähinnä makeaa eri muodoissa. Ruoanlaitosta en pidä. Nyt olen vuoden verran yrittänyt harjoitella terveellisten, kasvisvoittoisten ruokien tekoa.  

”Herkkujen syöminen toiminee apuna kaikkeen: tylsyyteen, yksinäisyyteen, iloon, suruun, palkitsee hyvällä maulla ja turruttaa tarvittaessa. Herkutella voi yksinään, herkut eivät petä eivätkä jätä.”

Syöminen pyörii mielessä aamusta iltaan. Kaupassa yritän olla lujana, ettei ostoskori täyty herkuilla. Toisinaan käy myös niin, että kauppaan pitää mennä pelkästään herkkuja hakemaan ja niitä on silloin todella iso määrä – huomenna sitten mennään taas oikein, ajattelen. 

Ruusu

Tällä hetkellä häpeän ulkonäköäni, koska olen lihonut. Olen myös jättänyt jonkun menon väliin, koska en halua näyttää, että taas retkahdin. 

Olen eronnut ja asun yksin, joten tällä hetkellä kotona kukaan ei kärsi ylensyönnistäni. Perhe söi aikoinaan kunnon ruokaa ja minä olin perheen ainoa ylipainoinen.

Koen, että kunnon ruoka ei jostain syystä riitä tyydyttämään niitä tarpeita, joita pään sisältä kumpuaa. Vaikka söisin kunnon ruuan, voin silti huonoina hetkinä syödä mielettömän määrän “mässyä”, vaikka sanotaan, että kunnon ruoka pitää makeanhimon poissa. Ei pidä, ainakaan minun kohdallani.  

”Terveydenhuollon ammattilaiset huomauttavat ylipainosta ja kertovat, mitä haittaa siitä on ja neuvovat terveelliseen syömiseen. Onko tänä päivänä vielä joku, joka ei näitä tietäisi? Korvien väliin tarvittaisiin paljon apua, mutta sitä ei juuri saa eikä löydy.”

Eräs nuori mieslääkäri aikoinaan kuittasi syömisongelmani, kun siitä yritin puhua, sanomalla, että kukapa ei joskus herkuttelisi. Silloin en ollut kovin ylipainoinen, mutta välinpitämättömyys ja vähättely loukkasi, kun pyysin apua. 

Läheisiltä toivon tukea kivikkoisella polullani normaalien syömistottumusten löytämiseksi. Vielä kun jaksaisivat ymmärtää ja kuunnella, jos ja kun kuuntelijaa kaipaan.

Vuosikymmenten aikana olen käynyt erilaisissa painonhallintaryhmissä, esimerkiksi Painonvartijoissa. Painoa onkin pudonnut. Myös yksin olen painoa pudottanut.

Vielä työssä ollessani yritin työterveyslääkärin suosituksesta laihdutusta lääkkeen avulla. Paino putosikin 10 – 12 kg. Pudotin suht hitaasti, koska yritin kovasti siinä sivussa opetella oikeita syömistottumuksia. Ilmeisesti lääke lakkasi vaikuttamasta, koska mieliteot palasivat ja kun paino rupesi nousemaan, lopetin lääkkeen, koska se aiheutti koko ajan lievää huonovointisuutta.

Viimeisin yritys alkoi viime syksynä, jolloin aloitin Muutos-valmennuksen verkkokurssin. Siinä opetellaan kokonaisvaltaista muutosta, elämäntaparemonttia. Tämä sujui aluksi ja paino tippui samalla kun lisäsin liikuntaa ym. hyviä asioita. Sitten iski koronan paha vaihe, kuntosalit suljettiin ja alkoi paluu makean elämän pariin. 

Nyt Ähky-ryhmässä toivon, että jonkinmoinen ”valaistuminen” tapahtuisi. Palasin syyskuussa takaisin kuntosalille. Minulla ei ole autoa, joten kävelyä tulee esimerkiksi kauppareissuista ja toivon mukaan syksyn myötä teen paluun myös metsälenkeilleni.”