polku tienviitat

Jenni halusi syödä epämiellyttävät tunteet tukahdutetuiksi – Kokemustarinoita hallitsemattomasta syömisestä

Jenni* on kärsinyt hallitsemattomasta syömisestä noin 35 vuotta. Kodin ankarassa ja tunnekylmässä ilmapiirissä suklaa lohdutti. Jenni oppi nauttimaan tunteesta, jolloin vatsa on ääriään myöten täynnä, joka auttoi turruttamaan epämieluisat tunteet. Jenniä on auttanut eteenpäin se, että hän on opetellut sanomaan oman mielipiteensä sekä kohtelemaan itseään arvokkaammin. (*nimi muutettu)

Hallitsematon syöminen voi ilmetä arkisessa elämässä eri ihmisillä eri tavoin. Yhteistä hallitsemattomasta syömisestä kärsiville on toistuva hallinnan tunteen menetys syömisen yhteydessä sekä vaikeus lopettaa haitallista syömistä kielteisistä seurauksista huolimatta.

Ähky-hankkeessa yksi tavoitteistamme on lisätä hallitsemattoman syömisen tunnettuutta. Tässä postaussarjassa esittelemme tosielämän henkilöiden kokemuksia hallitsemattomasta syömisestä.

”Minulla vaihtelevat ahmiminen ja laihdutuskuurit. Viimeksi mainitun aikana minulla täytyy olla ihan nollalinja sellaisiin ruokiin, jotka ylläpitävät addiktioita.

”Minulla on kirjaimellisesti viha-rakkaussuhde ruokaan. Olen raivoissani, kun ihmisen pitää syödä, sillä sitä ei voi lopettaa. Tupakoitsija voi luopua savukkeista kokonaan, mutta ruoka-addiktinkin täytyy syödä.”

Olen havainnut, että suurin laukaiseva tekijä on yksinäisyyden tunne. Nimenomaan sisältäpäin kumpuava, sellainen, jolle ei ulkomaailmassa ole todellista vastinetta. Toisaalta, jos addiktiivinen kausi on meneillään, etsin syyn ahmia, vaikka kivennavasta.

Kaupassa ostoskärryyn lähtee huonoja valintoja, vaikka tiedän tekeväni sillä itselleni pahaa. Vakuutan itselleni tämän olevan viimeinen kerta; ”huomenna” alkaa uusi elämä. Olen lihottanut aviomiehenikin. Kymmenen vuoden liiton aikana hän on kerännyt valtavasti painoa. Olen 44v, mieheni 72v. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on ylipainoinen.

”Haastavimpana arjessa koen ilta-ahmimisen. Säästän päivällä kaloreita, ja illalla lähtee ns. ” sokka irti”. Siitäkin huolimatta, että tiedän sen olevan minulle vahingoksi.”

Ulkoisesti minulla olisi kaikki mahdollisuudet rakentaa ruuan ja elintapojen suhteen toimiva systeemi. Olemme lapseton aikuinen pariskunta, ja työaikani ovat verrattain säännölliset. Meillä olisi varaa ostaa laadukkaita elintarvikkeita. Silti kaikki tuo jää toteutumatta, koska minulla on ruokariippuvuus.

Hallitsemattomasta syömisestä olen kärsinyt noin 35 vuotta. Kodin ankarassa ja tunnekylmässä ilmastossa suklaa lohdutti. Opin nauttimaan tunteesta, jolloin vatsa on ääriään myöten täynnä, ihan mitä tahansa ruokaa. Usein syömishäiriötesteissä käytetään lausetta ”epämiellyttävän täynnä”. Hyvänen aika, sitähän minä juuri tavoittelen addiktion iskiessä päälle! Syödä epämieluisat tunteet turruksiin, ja painua nukkumaan. ”Kaukana kavala maailma”.

”Ammattilaisten toivoisin ymmärtävän aiheen arkaluontoisuuden sekä sen, että lihavuuteen voi olla eri syitä.”

Vaikka en ammattilainen olekaan, niin siitä huolimatta melkein sanoisin; mitä suurempi keho, sitä suurempi suru. Jos ihminen käyttää ruokaa niin väärin että se ilmenee monen kymmenen kilon ylipainona, taustalla on mielestäni erittäin usein ruoka-addiktio. Mielestäni lihavuusleikkaukset jne. ovat kannettua vettä kaivoon, mikäli ahmintaan johtaneita huolia ei pureta.

Mitä tulee läheisiin, niin suhteeni vanhempiin ja jo edesmenneisiin isovanhempiin oli haastava ja kärsin heidän käytöksestään. Eli samat ihmiset, jotka suoraan sanottuna aiheuttivat ahmintani, haukkuivat minua oireenmuodostuksesta. Heidän huomauttelunsa painosta tuntui hyvin loukkaavalta. Mitä tulee parisuhteeseen, minua on siunattu miehellä, joka ymmärtää kyseessä olevan nimenomaan sairaus.

Olen yrittänyt ratkaista ongelmaa psykoterapialla, psykoanalyysillä sekä julkisen puolen mielenterveyspalveluilla sekä Xtravaganza- laihdutusryhmällä. Reseptivapailla laihdutuslääkkeillä sekä ateriankorvikkeilla. Hypnoosilla. Anonyymit ylensyöjät sekä alkoholistien aikuiset lapset-ryhmällä.

Ainoa mikä on auttanut se, kun olen opetellut sanomaan mielipiteeni, vaikka se tuntuu vaikealta. Olen elokuun alusta tähän päivään saanut painoa pois 7 kg ilman laihdutusta. Laihduttamisen sijaan olen kohdellut itseäni arvokkaammin antamalla itselleni laadukkaampaa ravintoa.”

Jaa julkaisu

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email
Vieritä ylös