Älypuhelin, suklaa, tietokone

Ottaako vai eikö ottaa? Elämää dopamiinihakuisena

Dopamiini lienee kiistaton ykkönen nopeiden mielihyvähormonien sarjassa. Päihteet, herkut, pelaaminen tai some antavat meille tästä kokemuksen, dopamiiniryöpyn. Voimakkuus vaihtelee riippuen siitä, missä muodossa sitä meille tarjoillaan.  

Reagointitapamme on hyvin yksilöllistä. Lääkäri Emilia Vuorisalmi on sanonut, että toiset meistä ovat enemmän mielihyvähakuisia kuin toiset. Nämä ihmiset myös addiktoituvat helpommin. Syitä löytyy sekä perimä- että ympäristötekijöistä.  

“Meidät on ympäröity valtavalla määrällä nopean mielihyvän lähteitä.” 

Tunnistan itsessäni vahvan dopamiinihakuisuuden. Se on ajanut minut paitsi koukuttumaan erilaisiin asioihin, myös pakottanut toipumisen myötä etsimään keinoja elää tässä ympäristössä. Se ei ole helppoa.

Meidät on ympäröity valtavalla määrällä nopean mielihyvän lähteitä. Klik, ja saat tilattua itsellesi ruokaa, tavaraa tai vaikka seuraa. Ympäristömme tarjoaa jatkuvasti erilaisia mielihyvää tuottavia ruokia. Suoratoistopalvelut työntävät ulos uusia sarjoja loppumattomina kausineen. Puhumattakaan median tarjo amista nopeista ratkaisuista elämään: Viisi askelta mielenrauhaan, opi tekniikat viikossa! Näin laihdutat koronakilot kuukaudessa! Löydä uusi elämä/ura/puoliso/tyyli ennen kesää!  

Kun tähän ympäristöön yhdistää (perhe)arjen kuormittavuuden, ei ihme, että käsi hakeutuu mieluummin älylaitteelle tai karkkipussille kuin luontoon ja hiljaisuuteen. Kuitenkin, juuri pitkäkestoiset mielihyvänlähteet ovat niitä, jotka tuovat rauhaa ja tasapainoa elämään. Mutta mitä tehdä, kun mieli vetää koko ajan toiseen suuntaan?  

“Hyväksyminen ei tarkoita sitä, että antaisin toistuvasti periksi mielihaluilleni. Hyväksyminen on sitä, että tunnistan omia haitallisia toimintatapojani, mutta minun ei tarvitse toimia niiden mukaan.” 

Olen onnekas, sillä olen vapaa addiktiokoukusta. Huomaan kuitenkin käyväni keskustelua itseni kanssa, jotta muistaisin tehdä oikeita valintoja. Olen toipunut, ja yhä keskeneräinen. Itsemyötätunnolla sanottuna se sisältää enemmän hyväksymistä kuin taistelua ja ankaruutta. Hyväksyminen ei tarkoita sitä, että antaisin toistuvasti periksi mielihaluilleni. Hyväksyminen on sitä, että tunnistan omia haitallisia toimintatapojani, mutta minun ei tarvitse toimia niiden mukaan.  

“Pitkäkestoinen mielihyvä syntyy arvojen mukaisesti eletystä elämästä. Vastakkainen toiminta puolestaan kuormittaa.” 

Käytännössä tämä tarkoittaa minulle monenlaisia asioita. Ensinnäkin olen tietoinen omista arvoistani. Pitkäkestoinen mielihyvä syntyy arvojen mukaisesti eletystä elämästä. Vastakkainen toiminta puolestaan kuormittaa. Sitoudun rutiineihin silloinkin, kun ei huvittaisi. Olen huomannut, että lapsiperhearki helpottaa tässä: säännöllinen ruokarytmi sekä ilta- ja aamurutiinit kannattelevat silloinkin, kun itse en jaksaisi.  

Vaikeat tunteet ja tilanteet herättävät halun paeta. Ja mikä olisi ihanampaa kuin pieni, helpottava mielihyvätujaus. Aina kun jaksan, muistan ja pystyn, valitsen sietämisen harjoittelun. Hengitän ja vain olen. ”Tämäkin menee ohi”. Soitan ystävälle. Menen avantoon. Otan lämpimän suihkun. Yritän sietää. Ja kas, kumma kyllä, viimeistään seuraavana päivänä olo on jo helpompi. Ja kun tätä toimintatapaa toistelee päivästä toiseen, siitä tulee kerta kerralta helpompaa. Se muuttuu uudeksi tavaksi toimia. Silti halu turvautua mielihyvään on olemassa, mutta nykyään se on kaverini, ei viholliseni.   

Sanna Runsala
Toiminnanjohtaja, projektipäällikkö

Jaa julkaisu

Vieritä ylös