Sokeri on taas ollut otsikoissa viime aikoina. Helsingin sanomien mielipidepalstalla on keskusteltu muun muassa sokeriveron hyvistä ja huonoista puolista sekä ylipäätään sokerin roolista ruokavaliossamme. Yhden näkökulman antaa ravitsemusterapeutti Soile Ruottisen ja ravitsemusterapeutti Mari Aallon kirjoitus ”Kohtuullisessa sokerinsyömisessä ei ole mitään vikaa”. Miltä tämä keskustelu näyttäisi ruokariippuvuuden näkökulmasta?
Ruottisen ja Aallon kirjoituksessa on paljon tärkeitä huomioita. Ruokien demonisointi ja tuomitseva, mustavalkoinen syömiskulttuuri aiheuttavat monenlaisia ongelmia ruokasuhteeseen. Syömisestä voi tulla todella rajoittunutta ja yksipuolista, mikä taas usein johtaa ennemmin tai myöhemmin toiseen ääripäähän, ”överiherkutteluun”, eräänlaiseen kielletyn hedelmän vastustamattomaan seireeninkutsuun. Kuten kirjoittajat toteavat, sokerin kohtuullinen käyttö voi olla täysin ok osana monipuolista ruokavaliota.
kohtuullisuus riippuvuudessa?
Ruokariippuvuuden näkökulmasta katsottuna huomio kiinnittyy sanaan kohtuullisuus. Monet kohtaamamme ihmiset kokevat, että kohtuullisuus on juuri se, mihin he eivät sokeripitoisten herkkujen kohdalla pysty. Sokeripitoiset herkut aiheuttavat sellaisen mielihyvän ryöpyn, että niiden kohtuullinen käyttö tuntuu lähes mahdottomalta. Pidättäytyminen koetaan silloin helpompana kuin pyrkimys kohtuullisuuteen.
Taustalla voi olla mustavalkoista, rajoittavaa ja demonisoivaa syömistä dieettikulttuurilla vahvasti höystettynä. Ruokariippuvuuden ja hallitsemattoman syömisen juurisyyt ovat todella moninaiset: ne ovat psykologisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja fysiologisia. Toipumismatkalla säännöllinen, riittävä ja monipuolinen syöminen on kivijalka, joka mahdollistaa esimerkiksi uusien psykologisten selviytymiskeinojen ja tunteiden säätelyn opettelun. Aivomme tarvitsevat ravintoaineita elämänmuutosten ja uusien toimintatapojen opettelun äärellä.
Ruokariippuvuutta tutkitaan sekä toiminnallisena että aineellisena riippuvuutena. Tutkimustulokset osoittavat, että aivojemme palkitsemisradasto ja dopamiinineritys aktivoituvat, kun syömme pitkälle jalostettua, energiatiheää ruokaa. Tällaisessa ruoassa on tyypillisesti paljon sokeria, rasvaa, suolaa ja/tai tärkkelystä. Se tuottaa nopeaa mielihyvää ja näyttää osalla ihmisistä altistavan riippuvuudelle tavalla, joka muistuttaa päihderiippuvuuden mekanismeja. Pitkälle jalostetun, energiatiheän ruoan roolia suhteessa ruokariippuvuuteen on pohdittu myös tässä blogikirjoituksessa.
mikä toimii minulle parhaiten?
Tarvitsemme syömiseen kipeästi lempeyttä ja joustavuutta, mutta samaan aikaan on tärkeää kuulostella, minkälainen joustavuus itseä palvelee parhaiten. Ei ole itseisarvo syödä sokeripitoisia herkkuja joka päivä. Kaikille sokerin rajoittaminen ei tuota ongelmia, päinvastoin. Yksilölliset ratkaisut ovat sokerinkin kohdalla luvallisia. Ne voivat olla myös tilannekohtaisia ja muuttua ajan saatossa: yksi herkuttelee mielellään sosiaalisissa tilanteissa, mutta ei yksin kotona, kun taas toinen syö mielellään tummaa suklaata, mutta jättää irtokarkit makeishyllyyn.
Ja sitten on tosiaan paljon heitä, joille kaikenlaiset ruokarajoitukset aiheuttavat pelkästään ongelmia. Sekin on tärkeä tunnistaa. Usein rajoittamisen taustalla on ulkonäköpaineita sekä pyrkimys laihtua. Painokeskeisyydestä olisikin olennaista suunnata kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia tukevia valintoja – jokaisen yksilöllisyyttä kunnioittaen.
– Liisa –
Kirjoittaja on ÄHKY-toiminnan riippuvuusasiantuntija Liisa Kiilunen.