Itsekuria ja sisukkuutta, sitä se vaatii. Vanha käsitys painonhallinnasta on sisään tulevien kaloreiden vähentäminen ja niiden kulutuksen lisääminen. Käytännössä syödä vähemmän ”herkkuja” ja liikkua aiempaa enemmän. Yksinkertaista ja helppoa, eikä vain? Jos tämä olisi todellisuus, tuskin niin moni kamppailisi syömisen hallinnan kanssa.
Jos ajatellaan syömistä mekaanisena toimintona, johon ei liity sen enempää tunteita kuin kulttuurisia tekijöitä, tämä yksinkertainen ohje voisi päteäkin. Tällöin ruoka olisi vain kehomme polttoainetta, jota tankkaamme sen tarpeiden mukaan. Ikään kuin meidät olisi varustettu sisäisellä bensavalolla, jonka syttyessä suuntaisimme jääkaapille tankkaamaan.
Fysiologisesti tällainen bensavalon kaltainen signaalijärjestelmä löytyy kyllä kehostamme, mutta se on kovin hauras. Ei ole epätavallista, että yhteys pätkii. Valo ikään kuin vilkkuu yhtenään tai olemme sokea sen vaikutukselle. Mittarikin tuntuu olevan epäkunnossa; emme oikein tiedä, onko tankki lähestymässä tyhjää vai ollaanko vasta puolivälissä. Yhteysongelmien pitkittyessä nälkä- ja kylläisyyssignaalien havaitseminen käy yhä vaikeammaksi ja niiden olemassaolo unohtua kokonaan.
Tankkimme seinämät eivät ole terästä, ne joustavat ja muovautuvat tarpeen mukaan. Vatsalaukun täyttyessä aivomme saa samaiselta signaalijärjestelmältä merkin lopettaa syömisen. Jos toimisimme kuin kone, kätemme lakkaisi tarttumasta haarukkaan ja suumme pysyisi visusti kiinni. Tiedätte, kun autoa tankatessa bensapistooli napsahtaa ja bensan syöksy katkeaa. Syöminen on kuitenkin tahdonalainen toiminto. Jos yhteys signaalijärjestelmään on kadonnut, voimme jatkaa syömistä kehon viesteistä huolimatta.
Koostamme riippuen, vatsalaukun tilavuus on keskimäärin 0,5–1 litraa. Joustavuuden ja muovautuvuuden ansiosta voimme kasvattaa vatsalaukun kokoa suurentamalla kerralla syödyn ruoan määrää. Pikkuhiljaa seinämät venyvät, signaalit häiriintyvät ja vatsalaukun koko suurenee. Tämän jälkeen aiemmin sopivalta tuntunut annos ei enää tuo kylläisyyden tunnetta, vaan saa meidät haluamaan lisää.
Ruoka on muutakin kuin polttoainetta
Suurimmalle osalle meistä ruoka itsessään herättää mielihaluja ja osalla pelkkä ruoan näkeminen saa veden herahtamaan kielelle. Syöminen palkitsee mieltämme hyvänolon tunteella. Ruoka tuo meille tyydytystä saaden meidät hakeutumaan ruoan ääreen uudelleen ja uudelleen. Ruokailu on myös vahvasti sidoksissa tiettyihin tilanteisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, siihen liittyy myös paljon muistoja. Ruoalla voidaan ilmaista rakkautta ja välittämistä toista ihmistä kohtaan. Se on kytköksissä hyvin monenlaiseen eri asiaan.
Ympäristön stressitekijöiden vuoksi saatamme turvautua ruokaan myös tilanteissa, joissa emme keksi muuta ratkaisua vaikeiden tunteiden säätelyyn. Tällöin syömisen hallinta menee hyvin monimutkaiseksi. Enää syömistämme ei ohjaile nälkä ja mieliteot vaan koko tunteidemme kirjo. Saatamme tuntea itsemme ahdistuneeksi, surulliseksi, väsyneeksi, yksinäiseksi tai iloiseksi – ja turvaudumme ruokaan. Ruoka toimii selviytymiskeinona vaikeita tunteita kohdatessamme. Ruoka luo hetkellisen hyvänolon tunteen, joka antaa meille virheellisen käsityksen tilanteen hallinnasta.
Jo yksi huonosti nukuttu yö horjuttaa nälkä-kylläisyysviestejä, tunteiden säätelykykyämme, ja toiminnanohjaustamme. Nälkä kurnii, tunteet heittelevät äärilaidasta toiseen ja päätösten tekeminen takkuaa. Hakeudumme autopilotille, jolloin toistamme opittuja kaavoja, sen enempää asiaa miettimättä. Mitä suuremman palkinnon saamme, sen parempi. Tässä kohdassa millään muulla ei ole väliä.
millainen on arkinen ympäristömme ja miten reagoimme siihen
Kuten huomataan, ihmiskeho on todella monimutkainen koneisto. Sen hienosäätöiset mekanismit ovat hauraita ja ne joustavat sekä muovautuvat ympäristömme mukaan. Syömisen hallinnassa onnistuakseen pelkkä itsekuri ja sisukkuus eivät siis riitä; on tarkasteltava arkista ympäristöämme sekä tapaamme reagoida siihen. Kun ruokaa käyttää pelastusrenkaana vaikeiden tunteiden kohtaamiseen, tällaiset toimintamallit on usein opittu jo lapsuudessa ja niistä poisoppiminen vaatii mm. tunnetaitojen opettelua. Kun elämän yleinen kuormittavuus vie mahdollisuudet järkevään päätöksentekoon, on arjen rakenteita mietittävä uudestaan. Tällöin painonhallintaa lähdetään lähestymään hyvin erilaisesta näkökulmasta, kuin sisään tulevien kaloreiden vähentämisestä.
Omien taustatekijöiden ymmärtäminen antaa mahdollisuuden uusien toimintamallien luomiselle. Uusien toimintamallien omaksuminen taas vaatii harjoitusta ja aikaa: muistutuksia ja muistuttamisia, toistoja toistojen perään, yrityksiä ja erehdyksiä, lähtöjä uuteen nousuun. Ei niin yksinkertaista ja helppoa, eikä aina niin kivaakaan. Mutta oikeanlaisen tuen kanssa täysin mahdollista – ja ehdottomasti sen kaiken arvoista.
Jos jokin juuri lukemassasi resonoi, tule mukaan 8-viikon ÄHKY® Starttiryhmään tutkimaan lisää oman syömisesi taustalla vaikuttavia tekijöitä. Vaikka tämä teksti lähti liikkeelle painonhallinnasta, ryhmissä jätämme sen taka-alalle ja keskitymme laajemmin syömiseen vaikuttaviin tekijöihin ja tarkastelemme hyvinvointia toisista näkökulmista. ÄHKY-toiminnan kaikki syksyn 2026 ryhmät ja tapahtumat on nyt julkaistu osoitteessa www.ahky.fi/toiminta/.
Hallitsemattoman syömisen kanssa elävä, et ole yksin. <3
– Riikka–
Kirjoittaja on ÄHKY-toiminnan projektipäällikkö ja ravitsemusasiantuntija Riikka Niskanen. Riikan ohjaama Starttiryhmä 46 käynnistyy tiistaina 25.8. klo 16.30.