Ähkylle kuvituskuvia

Ymmärrys riippuvuudesta auttoi antamaan itselle anteeksi – kokemustarinoita hallitsemattomasta syömisestä

”Suuria ja pieniä haukkuja. Haukkuja makeasta ja suolaisesta. Vielä vähän suolaisesta, ja sitten vielä makeasta. Vieläkin vähän ja paljon sen jälkeen. Siltikin tekisi jotain vielä vähän mieli? Mutta ei maanantaisin. Maanantaisin juon 3 litraa vettä ja syön muka normaalisti, ainakin iltapäivään asti. Joskus jopa tiistaihin asti, jos oikein pinnistän.” 

Yllä olevasta kirjoituksestani tulee kohta kuluneeksi 10 vuotta. Se on elämästäni yksi neljännes. Jo alakouluikäisenä huomasin koukuttuneeni vahvasti syömiseen ja siitä tulevaan kokonaisvaltaiseen hyvänolontunteeseen. Murheet ja huolet sain kuitattua hetkellisesti pois ajatuksistani syömällä vatsani liian täyteen, myös tylsyys väistyi ja iloiset asiat korostuivat syömällä. Jopa suurin osa muistoistani liittyy ruokaan ja syömiseen. 

“Jo alakouluikäisenä huomasin koukuttuneeni vahvasti syömiseen ja siitä tulevaan kokonaisvaltaiseen hyvänolontunteeseen. Murheet ja huolet sain kuitattua hetkellisesti pois ajatuksistani syömällä vatsani liian täyteen, myös tylsyys väistyi ja iloiset asiat korostuivat syömällä.” 

Elämäni on aina pyörinyt syömisen ja ruuan ympärillä, nimenomaan näyttäytyen ongelmallisena asiana. Milloin söin liikaa, milloin liian vähän, milloin sai syödä vain rajatusti jotain tiettyä, milloin kaiken mitä sattui eteen tulemaan, koskaan ei ollut sitä kultaista keskitietä.

Heräsin ja menin nukkumaan ajatellen syömistä, tein töitä ajatellen seuraavaa syömiskertaa, lähdin innoissani reissuun ja juhliin, koska se tiesi aina hyvää syömistä. Tapaamiset ystävien kanssa tapahtui aina ruuan äärellä, leffaan meno sisälsi poikkeuksetta leffaherkkujen lisäksi ruokailun, jopa baari-illat ystävien kanssa päättyivät aina poikkeuksetta syömiseen. Motivaationi tehdä jotain, oli aina syöminen. 

“Motivaationi tehdä jotain oli aina syöminen.”

Tuolloin 10 vuotta sitten tunsin vielä vahvasti, että minussa on jotain vikaa. Olen tyhmä ja laiska, huono ihminen, kun en osaa edes syödä kuten normaalit ihmiset. En ymmärtänyt miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin.

Tunsin paljon häpeää ja epäonnistumista, huonommuutta ja itseinhoa. Ihmettelin, miten en ikinä onnistu laihduttamaan, vaan parin päivän salaatinlehtikituuttelukuuriin jälkeen kaikki räjähti aina käsiin. Minun täytyi olla itsekurittomin ja sisuttomin ihminen ikinä, mitä maan päällä on nähty. Mitä ihmettelin suuresti, koska olen aina ollut päättäväinen ja sisukas kaikilla muilla elämän osa-alueilla, mutta miksi en juuri syömiseen liittyvissä asioissa? 

“En ymmärtänyt, miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin.” 

Tämä kysymys sai minut kerta toisensa jälkeen etsimään tietoa, jotta osaisin ymmärtää itseäni ja käytöstäni. Lopulta 2016 vuonna tuli jättipotti, ja löysin tieni sattumalta ruoka ja riippuvuus -aiheen pariin. Se oivalluksen ja innostuksen määrä, mikä siitä seurasi, kun ymmärsin sairastavani riippuvuutta, josta oli mahdollisuus selvitä voittajana oikeita keinoja käyttämällä, oli aivan huikaiseva, ja toi elämääni suuren helpotuksen.

Tiesin, että parantumisen tie on pitkä ja kivinen, koska minulla ei ole elämäni aikana ollut missään vaiheessa sitä normaalia tapaa syödä. Tästä huolimatta vakuutin itselleni, että oppisin uuden tavan, kun vain harjoittelen sitä tarpeeksi kauan. Nyt tuosta jättipotista on kulunut kuusi vuotta. Edelleen opettelen, mutta olen iloinen saavutuksistani, jotka ovat tuoneet minulle harkintakykyä, malttia, sallivuutta sekä armoa ja rakkautta itseäni kohtaan. 

“Se oivalluksen ja innostuksen määrä, mikä seurasi kun ymmärsin sairastavani riippuvuutta, josta oli mahdollisuus selvitä voittajana oikeita keinoja käyttämällä, oli aivan huikaiseva, ja toi elämääni suuren helpotuksen.” 

Se, että sinun tulee oppia olemaan kohtuukäyttäjä tekemiselle, johon olet riippuvainen, ei käy kädenkäänteessä, mutta se todella on mahdollista vertaistuen ja oikean avun kanssa. Ole rohkea ja luota itseesi niinäkin hetkinä, kun tuntuu, että lyöt päätäsi tuhannen kerran seinään tämän asian kanssa.

Keskeneräisyys on vaikeaa, mutta sitäkin oppii sietämään ja lopulta kunnioittamaan. Palkinto onnistumisesta on enemmän kuin osasit edes kuvitella. Se tunne, kun pystyt itse päättämään syönkö vai en, on huikaisevaa. 

Heidi Anttila
Kokemuskehittäjä, Ähky-hanke

Hallitsematon syöminen voi ilmetä arkisessa elämässä eri ihmisillä eri tavoin. Yhteistä hallitsemattomasta syömisestä kärsiville on toistuva hallinnan tunteen menetys syömisen yhteydessä sekä vaikeus lopettaa haitallista syömistä kielteisistä seurauksista huolimatta.

Ähky-hankkeessa yksi tavoitteistamme on lisätä hallitsemattoman syömisen tunnettuutta. Tässä postaussarjassa esittelemme tosielämän henkilöiden kokemuksia hallitsemattomasta syömisestä. Voit lukea lisää hallitsemattomasta syömisestä täältä.

Jaa julkaisu

Vieritä ylös